sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Kärryt kotiin


Kaunis rautainen pitsikuvioinen pöydän alunen ruoka- tai sivupöydälle tai vaihtoehtoisesti seinä- tai ikkunakoristeeksi löytö Metsäpellon Puodista.


Koristeellinen rautakehikko, joka löytyi myös Metsäpellon Puodista. Kiinnitin tämän seinälle, johon voi kiinnittää kaikkia kauniita esineitä, kuten itse olen laittanut Espoon Nihtisillan kierrätyskeskuksesta löytämäni taulun, joita voi ihastella parvekkeella istuessa. 


Autotalo T. Nummisen yhteydessä Tuuloksessa toimii niin tämä Metsäpellon Puoti kuin vohvelikahvila sekä kirpputori. Pari autoa on tullut hankittua autotalosta ja monet sisustustavarat on löytänyt tiensä ihastuttavasta puodista kotiimme. Kirpparilta on tarttunut mukaan kirjoja, lehtiä, sisustustavaroita ja muutama vaatekin. 

www.autotalotn.fi

www.metsapellonpuoti.fi

Suosittelen lämpimästi tätä monipuolista taloa, josta voi tehdä löytöjä laidasta laitaan!


Kannattaa poiketa ostoksille ja jäädä kahville!

Vohvelit ovat todella maukkaat!



Aiemmin kerroin blogissani, että meidän Kärry jätti meidät tien päälle Iittalan tienoolla. Kärry saatiin huollettua ja haettua seuraavana päivänä, näin kärry ja ostoskärryt saapuivat onnellisesti kotiin. Ostoskärryt ovat sisustuksellinen elementti keittiössämme, jossa säilytän kaikki kuivamuonat. Alle saa kätevästi korisen korin, johon voi kerätä tyhjät pullot ja tölkit. Samoin kuin voi hyödyntää ostoskärryissä olevaa koukkua, johon on helppo kiinnittää mitä nyt milloinkin tuiki tarpeellista käden ulottuville. Aivan mahtava löytö Metsäpellon Puodista tämäkin ihanuus!


 HAPPINESS is not a destination IT IS A WAY OF LIFE.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kärryt

Tänään ei olla pitkään, ei niin pitkään kuin yleensä retkipäivänä olemme liikkeellä. Tullaan ajoissa kotiin. Näin totesin eilen kotoa lähtiessämme päiväajelulle.

Olin mieheni harmiksi ja monen lähipiirin hämmästykseksi ostanut Metsäpellon puodista kaupan vanhat ostoskärryt. Läksimme näitä ostoskärryjä noutamaan. 


Saavuttuamme Sisustuskahvila Metsäpellon puotiin (Pannujärventie 2, Tuulos) tutkailin muutakin ihanaa tarjontaa. Mukaan tarttui itsepalvelukirpputorin puolelta aurinkolasit ja lukemista. Puodista lähti mukaani pari sisustuselementtiä, joista olin haaveillut jo pitkään. 

Matka jatkui kohti Luopioisten Liekkiä, Keskitie 14. Tässä paikassa on rennon hauska tunnelma ja aivan mielettömän hyvä ruoka. Live musiikki soi terassilla.




Gratinoitua punajuurta, kanan sisäfilettä, uusia perunoita ja salaattia. Paljon muutakin oli Liekin Buffa lounaassa tarjolla, mutta tämä riitti minulle. Suosittelen tätä paikkaa lämpimästi!


Liekin kukka- ja sisustusputiikista voi tehdä löytöjä.
Täältä lähti minun matkaan lehmänkello.



Matkamme jatkui ja seuraava pysähdyspaikkamme oli Puutikkalan Puoti, josta ostimme irtokananmunia, pullapitkon ja tuoreen leivän. 



Puutikkalan Puoti - Puutikkalanraitti 87


 Puutikkalan järvimaisemia.


Seuraavana reitillemme osui 


Keltainen Talo


Kurkistimme Keltaiseen Taloon, jossa on



Kaija Juurikkalan Salainen Puutarha taidenäyttely 24.7.2016 saakka. Paikka oli juuri sulkemassa, joten kurkistimme ympärille vain pikaisesti.  Tänne Keltaiseen Taloon (Onkkaalantie 102, Pälkäne) on tultava uudelleen.




Tieltä poikkesimme kirkon raunioille.

Pyhän Mikaelin kirkko Pälkäneellä rakennettiin 1500 luvun tienoolla. Kirkon katto romahti joulukuun myrskyssä vuonna 1890.

*   *   *


Pysähdyimme kahville Alvettulaan.





Tuoreet lämpimät munkit nautimme kahvin kera Alvettulan kyläkaupalla. Paikassa on ystävällinen palvelu ja rento maalaismeininki. Alvettulantie 168.
Tämä paikka saa erinomaiset suosittelut!


Retulansaaren lampaat laitumella.


Sääksmäen silta.


Kesken kesäisen retkipäivämme kärrymme alkoi yskiä, ravistaa, pitää kolinaa ja sanoutui irti tehtävästään. Oli pakko lopettaa ajaminen. Pääsimme kaartamaan Iittalan Shellille selvittelemään tilannetta. Puhelimitse ei tavoittanut mitään paikallista korjaamoa. 

Navikoimme kärrymme lähimmälle korjaamolle. Halusin varmistaa, että olemme oikean korjaamon pihalla. Hallin päädyssä oli asunto ja soitin rohkeasti ovikelloa. Herra kalsareissa avasi oven ja kertoi, että olemme viereisellä pihalla sekä neuvoi meidät autokorjaamon tontille: "se on tuossa aivan vieressä, noin viidenkymmenen metrin päässä, mutta tietä pitkin sinne tulee noin kilometri, pitää kiertää ja kaartaa tuota kautta" viittelöi samalla kädellään, kun selitti. Kiitimme kauniisti ja jatkoimme matkaa.



Jätimme kärryn paikallisen korjaamon pihalle. Noutamamme ostoskärryt jäivät takaboxiin.



"Laukussa leipää ja piimää vaan" laulun sanoin jatkoimme matkaamme apostolin kyydillä. 



Paunu poimi meidät pehmeään kyytiin, pikavuoro pysäkiltä Iittalan liittymästä. Sisään astuessamme linja-autossa soi
"Knock Knock Knocking on heavens door".


Bussimatkalla kotia kohti pärähti vielä soimaan
"Have you ever seen the rain?" 


Olimme puolenyön paikkeilla kotona, väsyneenä seikkailustamme. Taivalsimme tavallista pidempään, vaikka toisin oli tarkoitus. Puutikkalan puodissa luin runojen ja ajatusten kirjaa, jossa sanottiin "puuttuuko minulta mitään?"- Ei, vastasi kirjan sivut. 

Kotiin tullessa minulta puuttui ostoskärryt, joita lähdimme hakemaan ja kärryt, jolla haku piti tapahtua. 

Nyt kuitenkin ymmärrän, että minulla on kaikki mitä tarvitsen:


Lettipulla ja onni on mulla!

Vaan kärryt joskus joutaa kotiin tulla.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Runon ja suven päivä


Heinäkuun 6. päivä Eino Leinon ja runon ja suven päivä. 





Unta, unta, unta

syvää uinumaan.

Yössä, yössä, yössä

öiset linnut lentää.
Työssä, työssä, työssä
lepää tuskat sentään.

Lennä, lennä, lennä

aatos inehmon!
Mennä, mennä, mennä
aika maata on.

Unta, unta, unta

syvää uinumaan.

Eino Leinon runoa mukaillen


tiistai 5. heinäkuuta 2016

Eletään, ystävät!

Meillä on elämässämme arkea ja juhlaa.
Vai tulisiko niitä edes erotella?
Toisaalta on ihanaa, että juhla hetki saa tuntua hieman erilaiselta kuin se mitä arjeksi kutsumme.

Mieheni täytti tänään vuosia. Juhlimme tätä viikonloppuna kahdestaan, vein hänet yllätysmatkalle. Saimme nauttia auringonpaisteesta, hyvästä ruoasta, tienpäällä olosta ja toistemme seurasta.

Tänään
meillä oli kotona extempore yllätysjuhlat ja hyvin sekalainen seurakunta oli koolla.
Mieheni, minun ja koiramme lisäksi meitä oli koolla ystävä pariskunta Virpi ja Simon joiden kanssa usein tapaamme ja touhuamme jotain yhteistä. Paikalle saapui myös ystävä Saija, vanhimman tyttäreni opiskeluajan ”emo” ja opettaja. Osa meistä tapasi toisensa tänään ensimmäistä kertaa.

Kuva : Simon


Pöytä
notkui herkkuja. Tarjolla oli kylmäsavulohipastaa, juhlajuomaa, pullaa ja juuri eräältä ystävältäni saaman reseptin mukaan leipomaani suussa sulavaa suklaakakkua kahvin kera. Juhlapuheita ei pidetty. Sitäkin enemmän puhetta syntyi elämästä.


Kuva : Simon

Puhetta syntyi
parisuhteesta ja sen oivaltamisesta, miten asioiden tuleekin olla. Lapsista. Työstä. Opiskelusta. Elämästä yleensä.

Ajatus
jonka ystävä toi pöytään, herätti ajattelemisen aihetta. Ajatus siitä, miten jokaisen sanan tulisi kulkea kolmen eri portin läpi ennen kuin mitään lausutaan ääneen. Ensin kysytään onko se totta? Seuraavalla portilla kysytään onko se tarpeellista? Ja kolmannella kysytään onko se ystävällistä?

Siistiä
ei kotona ollut, kun juhlaväki kokoontui koolle. Sitäkin siistimpää oli kohdata ihmiset aidosti sotkusta piittaamatta.

Väärin päin
vai sittenkin oikein? Yleensä haluan siivota ensin ennen kuin vieraat tulevat kotiini. Etenkin, jos joku tulee ekaa kertaa ovestamme sisään. Tein ruoan. Nautin hetkestä. Oli sotkuista, kuten jo mainitsin. Osa ystävistä lähti, osa oli vielä paikalla, kun aloin pyörittää pyykkirumbaa. Miehet jatkoivat keskustelua pöydän ääressä. Me pyykkimuijat paransimme maailmaa, kun pyykkikone jyskytti vieressä.

Siivosin
kun vieraat olivat lähteneet. Pyykkikoneellisia pyörähti sen seitsemän koneellista. Tiskikone lauloi kolmasti. Imuroin. Luuttusin. Vaihdoin lakanat. Tein kaiken väärin päin kuin mihin aiemmin olen tottunut. Luulen, että tämä meni sittenkin oikein. Juuri näin pitikin olla. Nautin elämästä. Tässä ja nyt. Ystävistä. Aidoista kohtaamisista.

Kuolema
tuli tänään lähelle, kahden ihmisen viestissä, siivoukseni lomassa. Ystävä lähestyi pyynnöllä, että perhettä, jossa oli tulossa rippijuhlat oli kuollut hiljan vauva eikä äiti kykene järjestämään juhlia. Eräs kirjoitti aiheesta naamakirjaan tähän tapaan: ”Mies parhaassa iässä lähti odottamatta. Ystävä jatkoi kirjoitustaan, että kuolema voi olla ennenaikainen ja niin sanotusti turha. Parasta mitä voimme tehdä on pyrkiä huolehtimaan, että sitä edeltävä elämä ei ole. Eletään, ystävät!”


Lakkaa säästelemästä parasta astiaasi erikoisjuhliin.
Lakkaa säästämästä rakkauttasi.
Jokainen päivä jonka olet täällä on juhlapäivä.
Jokainen minuutti, jokainen henkäys on lahja.
Ala elää nyt!

Mary Morrissey

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Pakastimen tyhjennys

Päätin, että meillä syödään pakasin tyhjäksi, jotta saadaan tehtyä tilaa kesän marjoille ja syksyn sienille. Mitä tuotksia saikaan aikaan pakastimen rippeistä ja siitä mitä jääkaapista sattui minäkin päivänä löytymään. Viikon verran söimme pakastinta tyhjäksi ja tällaista sain aikaiseksi.

Parsakaali-Feta-Sinihomejuusto piirakka





Parsakaalia pilkottuna pieneksi.
Käytin valmispohjaa.



Päälle fetajuustoa ja sinihomemurua
Laktoositonta kermaviiliä 2 prk
Kananmunia 3 kpl
Suolaa ja mustapippuria mausteeksi


200 asteiseen uuniin noin 30-40 min. (riippuen uunin tehosta)


Pihvit - röstiperunat - paistetut tomaatit - valkosipulipatonki






Pinaatti - parsakaali - pasta

Pakastepinaattia
Parsakaalia
Valkosipulia
MUTTI yrttitomaattikastiketta  2 purkkia
Soya kermaa 2 purkkia
Maun mukaan seuraavia mausteita:
- jauhettua inkivääriä
- jauhettua kurkumaa
- provencale yrttimaustetta
- timjamia
- mustapippuria
- suolaa
- chili rouhetta
- ripaus sokeira

Tummaa fusillia

Parmesan raastetta









Sunnuntaina nautimme ystäväpariskunnan kanssa 

tatti- ja katkarapurisottoa




tiistai 31. toukokuuta 2016

Aikuisopiskelijan ensimmäinen opintovuosi




Aloitin aikuisopiskelijana Omniassa
lähihoitajan opinnot syksyllä 2015. 

Tein edeltäneenä keväänä
"mikä minusta tulee isona - Mind Map´in".
Ajatus vaihtaa alaa oli kytenyt mielessä jo pidempään.
Listalla oli minua kovasti kiinnostavia ammatteja. Menin kiinnostuksiani kohti testaamalla itseäni ja vahvuuksiani nettitestien avulla sekä kokeilemalla konkreettisesti. miltä tuntuisi tehdä asioita, joista haaveilin. Monen kohdalla tulos oli sama: hyvä harrastus, muttei niistä leipätyöksi ole.

Listalla minulla oli viimeisenä vaan ei
vähäisempänä ihmisten auttaminen.
Tästä se ajatus sitten lähti ja tällä tiellä mennään.






Koko opintojen ajan olen kokenut olevani
etuoikeutettu aikuisopiskelija. 





Injektioiden antamista, lääkkeiden jakoa, roomalaisia numeroita ja lääkelaskuja,
näistä ja muista teoriaopinnoista
on ensimmäinen syksy tehty
hoito- ja huolenpidon jaksolla.

Laskut jännittivät, sillä matemaattisesti en ole lahjakkaimmasta päästä. Lääkelaskut läpäisin kuitenkin ensimmäisellä tenttimisellä. Olin hyvin huojentunut. 


EA1 suoritettu.




Työssäoppimisen jakso palvelutalossa oli minulle ensimmäinen työkokemus alalta.
Alkuun tuntui, että olen kuin Liisa Ihmemaassa.

Minulla ei ole kovin hyvä nimimuisti, joten pitää välillä kehitellä kikka kolmosia, jotta muistan nimet ja tunnistan asiakkaan. Tämän vuoksi eteen tuli välillä koomisia tilanteita ja todellisia haasteita.

Kuitenkin mieli avoimena ja pienin askelin aloin oppia.

Viikot kuluivat ja huomasin, että tein jotain jo omatoimisesti ja koin onnistumisen tunteita. Sain parilta kollegalta ja asiakkailta positiivista palautetta.
Palaute tuntui hyvältä.

Positiivista palautetta pitäisi saada ja antaa enemmän työyhteisöissä, sillä on uskomattoman iso voima! Positiivinen palaute auttaa oppimaan ja jaksamaan!
 On tärkeää saada myös rakentavaa palautetta,
jotta voi kehittyä.

On ollut yllättävän helppoa sulautua ihan uuteen, täysin tuntemattomaan työkenttään. Sulautumista ja oppimista on auttanut se, että työyhteisö on ollut mutkaton ja auttavainen. Olen saanut matkallani Ihmemaassa erinomaista opastusta, ohjausta ja kannustusta.
Monet käytännön tilanteet on ollut parasta oppia ja se, että pääsee itse tekemään. Tekemällä opin parhaiten.

Jos mielesi tekevi hoitoalalle, eritteet ei voi olla sinulle kirosana tai liian vastenmielistä. 

Kuolaa, kakkaa, pissaa, vaipan vaihtoo ja haavan hoitoo tässä työssä kohtaat ja silti työn tulee sua nappaa 
enempi kuin otsaohimoon ottaa. 

Työ on kovin fyysistä: 
Pää - olka - peppu - polvet - varpaat- polvet - varpaat.
Työssä tulee pitää erinomaista huolta omasta ergonomiasta, ettei tee omalle työinstrumentille hallaa.
Siirroissa on paljon apuvälineitä,
mutta niiden käyttö tulee hallita ja pitää 
erinomaista huolta  työskentelytavoista ja -asennoista. 
Työssä välillä hiki lentää siihen malliin, että paitaa saa työvuoron päätteeksi "niistää" kuivaksi.
Eräs kollega alkoi kutsua minua hyvällä tavalla leikkimieliseen sävyyn nimellä "Hikinen".
Sana on silti hyvin kuvaava. Kertoo sen, mitä tästä työstä voi yhdellä sanalla kertoa.
Työvuoron päätyttyä olen usein väsynyt, mutta onnellinen.
Tiedän tehneeni sen mitä tehtävä on. Tiedän, että olen voinut auttaa jotakin henkilöä voimaan tänään paremmin. Hänen onni tekee minut onnelliseksi.


Työskentelykenttä on ollut vaihteleva, rauhallinen ja hallittu, joskus pienestä kiireestä huolimatta. Olen oppinut, että asiat kannattaa hoitaa rauhallisesti. Tulee luoda ja viestiä rauhallisuutta ympäristöön. Olen oppinut, ettei pidä tehdä asiakkaan puolesta sitä, minkä asiakas pystyy tekemään itse. Auttaa voi ja tuleekin auttaa, muttei liikaa, vaan tulee osata olla kannustava. 

Olen aina ollut hyvin sitoutunut työhöni, niin nytkin tällä hoitoalalla. Tämä hoitotyö on entisestään lisännyt sitoutumisen tunnetta, eniten asiakkaiden takia.
Tätä työtä teen niin sydämellä.

Mielestäni olen hyvä ihmisten kanssa työskennellessä. Haluan antaa aikaa, kohdata asiakkaan, olla läsnä ja kuunnella herkällä korvalla.
Haluan kannustaa asiakasta
hankalalta tuntuvassa tilanteessa.

Haikeus valtaa mieleni,
ensimmäinen työssäoppimisen jakso alkaa olla ohi.
Näin pianko aika meni? Oma alkutaipaleen epävarmuus on poissa ja tilalla on nöyrä ylpeys. 



Käymme teoriaa läpi lähiopetuspäivinä ja pian taas sovellamme uutta opittua käytäntöön työssäoppimisessa. Kuntoutumisen tukemisen sekä kasvun tukeminen ja ohjaus jaksoilla pääsin tekemään vieläkin enemmän minulle ominaisia asioita, kuten asiakkaiden henkistä tukemista ja ohjausta. 

Työssäoppimisesta seuraa aina tutkintoviikko, jossa osoitetaan osaaminen käytännön työssä ja samalla tehdään paljon kirjallista materiaalia opistolle, kuten laaditaan työssäoppimisen- ja tutkintosuunnitelmaa, asiakassuunnitelmaa ja tehdään itsearviointeja.  






Välillä ollaan luovia ja käytettään luovia menetelmiä! Itse toteutin työssäoppimisessa unelmakartan tekemistä asiakkaiden kanssa.

Mistä sinä unelmoit?
Unelmat on sallittuja.
Uskalla unelmoida!


" Kaikista unelmista voi tulla totta, jos meillä vain on rohkeutta tavoitella niitä. "
- Walt Disney -



Aivojumppaa &
aivot tuulettuu!



Ulkoilu ja liikkuminen ovat tärkeitä, silloin jaksaa paremmin hoitotyössä ja yleensäkin elämässä. 

Metsä on sellainen, mikä rauhoittaa. 
Merenrannalla aallonkohina tuo energiaa. 

Työssäoppimisessa osallistuin villiyrttikurssille 
ohjaajan ja asiakkaiden kanssa luonnonhelmassa.
 



Osittain hyvin raskas ja vaativa lukuvuosi on nyt takana.
Kuitenkin matka on eniten ollut mielenkiintoinen, opettavainen sekä täynnä kivoja kokemuksia. 

Olen saanut paljon uusia ystäviä, niin
työmaailmasta kuin opiskelukaverit.

~ kiitollinen ~ siunattu ~ onnellinen ~ 

3K
Ensimmäisen vuoden opinnoista sain
kaikista kolmesta kiitettävän.

Hauska ja 
hikinen matka jatkuu nyt heti
kesäkuussa:

Suuntautumiseni tulee olemaan
mielenterveys & päihde.

Olen oikealla tiellä. 





" Useimmat taidot vaativat pitkää opiskelua ja harjoittelua, mutta niistä hyödyllisin, 
palvelun taito, vaatii vain halua. "

- Positiivarit -