Kärryt kotiin

Kaunis rautainen pitsikuvioinen pöydän alunen ruoka- tai sivupöydälle tai vaihtoehtoisesti seinä- tai ikkunakoristeeksi löytö Metsäpellon Puodista.

Koristeellinen rautakehikko, joka löytyi myös Metsäpellon Puodista. Kiinnitin tämän seinälle, johon voi kiinnittää kaikkia kauniita esineitä, kuten itse olen laittanut Espoon Nihtisillan kierrätyskeskuksesta löytämäni taulun, joita voi ihastella parvekkeella istuessa. 

Autotalo T. Nummisen yhteydessä Tuuloksessa toimii niin tämä Metsäpellon Puoti kuin vohvelikahvila sekä kirpputori. Pari autoa on tullut hankittua autotalosta ja monet sisustustavarat on löytänyt tiensä ihastuttavasta puodista kotiimme. Kirpparilta on tarttunut mukaan kirjoja, lehtiä, sisustustavaroita ja muutama vaatekin. 

www.autotalotn.fi

www.metsapellonpuoti.fi

Suosittelen lämpimästi tätä monipuolista taloa, josta voi tehdä löytöjä laidasta laitaan!

Kannattaa poiketa ostoksille ja jäädä kahville!

Vohvelit ovat todella maukkaat!

Aiemmin kerroin blogissani, että meidän Kärry jätti meidät tien päälle Iittalan tienoolla. Kärry saatiin huollettua ja haettua seuraavana päivänä, näin kärry ja ostoskärryt saapuivat onnellisesti kotiin. Ostoskärryt ovat sisustuksellinen elementti keittiössämme, jossa säilytän kaikki kuivamuonat. Alle saa kätevästi korisen korin, johon voi kerätä tyhjät pullot ja tölkit. Samoin kuin voi hyödyntää ostoskärryissä olevaa koukkua, johon on helppo kiinnittää mitä nyt milloinkin tuiki tarpeellista käden ulottuville. Aivan mahtava löytö Metsäpellon Puodista tämäkin ihanuus!

 HAPPINESS is not a destination IT IS A WAY OF LIFE.

Kärryt

Tänään ei olla pitkään, ei niin pitkään kuin yleensä retkipäivänä olemme liikkeellä. Tullaan ajoissa kotiin. Näin totesin eilen kotoa lähtiessämme päiväajelulle.

Olin mieheni harmiksi ja monen lähipiirin hämmästykseksi ostanut Metsäpellon puodista kaupan vanhat ostoskärryt. Läksimme näitä ostoskärryjä noutamaan. 

Saavuttuamme Sisustuskahvila Metsäpellon puotiin (Pannujärventie 2, Tuulos) tutkailin muutakin ihanaa tarjontaa. Mukaan tarttui itsepalvelukirpputorin puolelta aurinkolasit ja lukemista. Puodista lähti mukaani pari sisustuselementtiä, joista olin haaveillut jo pitkään. 

Matka jatkui kohti Luopioisten Liekkiä, Keskitie 14. Tässä paikassa on rennon hauska tunnelma ja aivan mielettömän hyvä ruoka. Live musiikki soi terassilla.

Gratinoitua punajuurta, kanan sisäfilettä, uusia perunoita ja salaattia. Paljon muutakin oli Liekin Buffa lounaassa tarjolla, mutta tämä riitti minulle. Suosittelen tätä paikkaa lämpimästi!

Liekin kukka- ja sisustusputiikista voi tehdä löytöjä.
Täältä lähti minun matkaan lehmänkello.

Matkamme jatkui ja seuraava pysähdyspaikkamme oli Puutikkalan Puoti, josta ostimme irtokananmunia, pullapitkon ja tuoreen leivän. 

Puutikkalan Puoti - Puutikkalanraitti 87

 Puutikkalan järvimaisemia.

Seuraavana reitillemme osui 

Keltainen Talo

Kurkistimme Keltaiseen Taloon, jossa on

Kaija Juurikkalan Salainen Puutarha taidenäyttely 24.7.2016 saakka. Paikka oli juuri sulkemassa, joten kurkistimme ympärille vain pikaisesti.  Tänne Keltaiseen Taloon (Onkkaalantie 102, Pälkäne) on tultava uudelleen.

Tieltä poikkesimme kirkon raunioille.

Pyhän Mikaelin kirkko Pälkäneellä rakennettiin 1500 luvun tienoolla. Kirkon katto romahti joulukuun myrskyssä vuonna 1890.

*   *   *

Pysähdyimme kahville Alvettulaan.

Tuoreet lämpimät munkit nautimme kahvin kera Alvettulan kyläkaupalla. Paikassa on ystävällinen palvelu ja rento maalaismeininki. Alvettulantie 168.
Tämä paikka saa erinomaiset suosittelut!

Retulansaaren lampaat laitumella.

Sääksmäen silta.

Kesken kesäisen retkipäivämme kärrymme alkoi yskiä, ravistaa, pitää kolinaa ja sanoutui irti tehtävästään. Oli pakko lopettaa ajaminen. Pääsimme kaartamaan Iittalan Shellille selvittelemään tilannetta. Puhelimitse ei tavoittanut mitään paikallista korjaamoa. 

Navikoimme kärrymme lähimmälle korjaamolle. Halusin varmistaa, että olemme oikean korjaamon pihalla. Hallin päädyssä oli asunto ja soitin rohkeasti ovikelloa. Herra kalsareissa avasi oven ja kertoi, että olemme viereisellä pihalla sekä neuvoi meidät autokorjaamon tontille: "se on tuossa aivan vieressä, noin viidenkymmenen metrin päässä, mutta tietä pitkin sinne tulee noin kilometri, pitää kiertää ja kaartaa tuota kautta" viittelöi samalla kädellään, kun selitti. Kiitimme kauniisti ja jatkoimme matkaa.

Jätimme kärryn paikallisen korjaamon pihalle. Noutamamme ostoskärryt jäivät takaboxiin.

"Laukussa leipää ja piimää vaan" laulun sanoin jatkoimme matkaamme apostolin kyydillä. 

Paunu poimi meidät pehmeään kyytiin, pikavuoro pysäkiltä Iittalan liittymästä. Sisään astuessamme linja-autossa soi
"Knock Knock Knocking on heavens door".

Bussimatkalla kotia kohti pärähti vielä soimaan
"Have you ever seen the rain?" 

Olimme puolenyön paikkeilla kotona, väsyneenä seikkailustamme. Taivalsimme tavallista pidempään, vaikka toisin oli tarkoitus. Puutikkalan puodissa luin runojen ja ajatusten kirjaa, jossa sanottiin "puuttuuko minulta mitään?"- Ei, vastasi kirjan sivut. 

Kotiin tullessa minulta puuttui ostoskärryt, joita lähdimme hakemaan ja kärryt, jolla haku piti tapahtua. 

Nyt kuitenkin ymmärrän, että minulla on kaikki mitä tarvitsen:

Lettipulla ja onni on mulla!

Vaan kärryt joskus joutaa kotiin tulla.

Runon ja suven päivä

Heinäkuun 6. päivä Eino Leinon ja runon ja suven päivä. 

Unta, unta, unta

syvää uinumaan.

Yössä, yössä, yössä

öiset linnut lentää.

Työssä, työssä, työssä

lepää tuskat sentään.

Lennä, lennä, lennä

aatos inehmon!

Mennä, mennä, mennä

aika maata on.

Unta, unta, unta

syvää uinumaan.

Eino Leinon runoa mukaillen

Eletään, ystävät!

Meillä on elämässämme arkea ja juhlaa.

Vai tulisiko niitä edes erotella?

Toisaalta on ihanaa, että juhla hetki saa tuntua hieman erilaiselta kuin se mitä arjeksi kutsumme.

Mieheni täytti tänään vuosia. Juhlimme tätä viikonloppuna kahdestaan, vein hänet yllätysmatkalle. Saimme nauttia auringonpaisteesta, hyvästä ruoasta, tienpäällä olosta ja toistemme seurasta.

Tänään

meillä oli kotona extempore yllätysjuhlat ja hyvin sekalainen seurakunta oli koolla.

Mieheni, minun ja koiramme lisäksi meitä oli koolla ystävä pariskunta Virpi ja Simon joiden kanssa usein tapaamme ja touhuamme jotain yhteistä. Paikalle saapui myös ystävä Saija, vanhimman tyttäreni opiskeluajan ”emo” ja opettaja. Osa meistä tapasi toisensa tänään ensimmäistä kertaa.

Kuva : Simon

Pöytä

notkui herkkuja. Tarjolla oli kylmäsavulohipastaa, juhlajuomaa, pullaa ja juuri eräältä ystävältäni saaman reseptin mukaan leipomaani suussa sulavaa suklaakakkua kahvin kera. Juhlapuheita ei pidetty. Sitäkin enemmän puhetta syntyi elämästä.

Kuva : Simon

Puhetta syntyi

parisuhteesta ja sen oivaltamisesta, miten asioiden tuleekin olla. Lapsista. Työstä. Opiskelusta. Elämästä yleensä.

Ajatus

jonka ystävä toi pöytään, herätti ajattelemisen aihetta. Ajatus siitä, miten jokaisen sanan tulisi kulkea kolmen eri portin läpi ennen kuin mitään lausutaan ääneen. Ensin kysytään onko se totta? Seuraavalla portilla kysytään onko se tarpeellista? Ja kolmannella kysytään onko se ystävällistä?

Siistiä

ei kotona ollut, kun juhlaväki kokoontui koolle. Sitäkin siistimpää oli kohdata ihmiset aidosti sotkusta piittaamatta.

Väärin päin

vai sittenkin oikein? Yleensä haluan siivota ensin ennen kuin vieraat tulevat kotiini. Etenkin, jos joku tulee ekaa kertaa ovestamme sisään. Tein ruoan. Nautin hetkestä. Oli sotkuista, kuten jo mainitsin. Osa ystävistä lähti, osa oli vielä paikalla, kun aloin pyörittää pyykkirumbaa. Miehet jatkoivat keskustelua pöydän ääressä. Me pyykkimuijat paransimme maailmaa, kun pyykkikone jyskytti vieressä.

Siivosin

kun vieraat olivat lähteneet. Pyykkikoneellisia pyörähti sen seitsemän koneellista. Tiskikone lauloi kolmasti. Imuroin. Luuttusin. Vaihdoin lakanat. Tein kaiken väärin päin kuin mihin aiemmin olen tottunut. Luulen, että tämä meni sittenkin oikein. Juuri näin pitikin olla. Nautin elämästä. Tässä ja nyt. Ystävistä. Aidoista kohtaamisista.

Kuolema

tuli tänään lähelle, kahden ihmisen viestissä, siivoukseni lomassa. Ystävä lähestyi pyynnöllä, että perhettä, jossa oli tulossa rippijuhlat oli kuollut hiljan vauva eikä äiti kykene järjestämään juhlia. Eräs kirjoitti aiheesta naamakirjaan tähän tapaan: ”Mies parhaassa iässä lähti odottamatta. Ystävä jatkoi kirjoitustaan, että kuolema voi olla ennenaikainen ja niin sanotusti turha. Parasta mitä voimme tehdä on pyrkiä huolehtimaan, että sitä edeltävä elämä ei ole. Eletään, ystävät!”

Lakkaa säästelemästä parasta astiaasi erikoisjuhliin.

Lakkaa säästämästä rakkauttasi.

Jokainen päivä jonka olet täällä on juhlapäivä.

Jokainen minuutti, jokainen henkäys on lahja.

Ala elää nyt!

Mary Morrissey